Mika Pesosen ja Minna Oulasmaan Työelämän pärjäämiskirja tarjoaa käytännönläheisiä oivalluksia työelämässä pärjäämiseen. Teos pureutuu itsetuntemuksen kehittämiseen ja työympäristöön, jossa kommunikointi on rehellistä ja avointa. Kysyimme Mika Pesoselta, mitä pärjääminen työelämässä oikeastaan tarkoittaa ja miten sitä voi vahvistaa.

Työelämässä pärjääminen tarkoittaa jokaiselle eri asiaa

Työelämässä pärjääminen ei ole yksiselitteinen asia – se tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Joillekin se voi merkitä hyvää rahallista korvausta, toisille hyviä työkavereita, ja joillekin riittää vain se, että saa palkkansa ajallaan. Yksi kirjan keskeinen ajatus onkin, että jokaisen täytyy itse määritellä, mitä pärjääminen omassa työelämässä tarkoittaa.

– Kun kirjan nimeä ja lähestymistapaa mietittiin, oli selvää, ettei tästä tulisi perinteistä itsensä tsemppaamisen opasta – ei peilin edessä hokemista siitä, kuinka olet paras ja huipputyyppi. Sen sijaan kyse on siitä, että tuntuu hyvältä mennä illalla nukkumaan ja hyvillä mielin herätä aamulla töihin, Pesonen kertoo.

Työelämässä pärjäämisen raamit riippuvat toki myös siitä, millaista työtä tekee. Pärjäämisen määritelmä voi myös muuttua elämän eri vaiheissa. Siksi on hyvä pysähtyä aika ajoin miettimään: mitä työelämässä pärjääminen tarkoittaa juuri nyt minulle?

Itsetuntemus on pärjäämisen keskiössä

Työelämässä pärjääminen lähtee itsetuntemuksesta. Itsetuntemus ei tarkoita vain omien vahvuuksien tunnistamista, vaan myös sitä, että tunnistaa – ja myös tunnustaa omat heikkoutensa. Tärkeää on myös tietää, ovatko nämä heikkoudet oleellisia oman työn kannalta.

– Itse olen huono vaikka japanin kielessä, mutta en tarvitse sitä mihinkään, joten ei se mikään heikkous silloin ole.

Itsetuntemusta voi kehittää monilla työkaluilla, kuten SWOT-analyysilla. Omien piirteiden tunnistaminen saattaa kuitenkin olla joskus vaikeaa, sillä joskus omat ajatukset omasta toiminnasta eivät vastaa todellisuutta. Tällaisissa tilanteissa muiden antama palaute on arvokasta. Tärkeää on myös suhtautua palautteeseen oikealla tavalla: kestänkö sen, jos joku huomauttaa asiasta, jota en itse ole huomannut?

Työyhteisö tukee itsetuntemuksen kehittymistä

Työyhteisöllä ja organisaatiokulttuurilla on myös suuri merkitys itsetuntemuksen kehittymisessä. Työpaikan ilmapiiri määrittää pitkälti sen, kuinka avoimesti ihmiset uskaltavat puhua itsestään, oppimisestaan ja kehityskohteistaan.

– Jännä ilmiö on se, että ihmiset haluavat tulla huomatuksi, ja se verhotaan siihen, että halutaan saada palautetta. Ihmiset eivät välttämättä oikeasti halua palautetta, vaan sitä, että heidät huomataan. Voi vaikka sanoa, että hyvää työtä, hyvin tehty, hyvin pärjäsit, sekin jo riittäisi.

Palautteen ei pitäisi tarkoittaa ainoastaan kehityskeskusteluihin kasattuja arvioita, vaan jatkuvaa kommunikointia arjessa. Kehuja voi ja pitääkin antaa niin paljon kuin sielu sietää – mutta vain asiasta. Erityisesti uusille työntekijöille palautteen antaminen ja heidän huomioimisensa on elintärkeää – he kaipaavat varmistusta siitä, että ovat oikeilla jäljillä.

Uteliaisuus vie eteenpäin

Voisi ajatella, että työelämässä pärjääminen vaatii myös oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumista ja rohkeutta. Pesonen kääntää asian kuitenkin toisin päin.

– Miksi uuden oppiminen olisi epämukavaa? Minä en tajua ollenkaan, kun puhutaan epämukavuusalueesta. Opetan jonkin verran myös esiintymistaitoja, ja monesti ihmiset siellä ihmiset sanovat olevansa epämukavuusalueella, kun he menevät esiintymään. Siinä on jo valmiiksi negatiivinen kierre. Ajattele, kun ihminen miettii, että on epämukavuusalueella, en tykkää tästä, en pysty tähän, niin millä mielellä hän tulee menemään siihen mikrofonin taakse? No just tällä huonolla mielellä.

Entä jos uuden oppimiseen suhtautuisikin uteliaisuudella? Kun jokin asia on vierasta, sitä voi lähestyä kysymällä: Miten voisin onnistua tässä? Kuka voisi auttaa? Mitä voisin kokeilla? Tämä muuttaa koko kokemuksen – oppimisesta tulee positiivinen, innostava prosessi eikä epämukava selviytymistaistelu.

Sama pätee myös rohkeuteen työelämässä. Pitääkö tavallisissa arjen tilanteissa todella kerätä rohkeutta, vai olisiko parempi keskittyä rakentamaan työympäristö, jossa ihmiset uskaltavat kokeilla uutta ilman pelkoa epäonnistumisesta?

Unelmien perässä – mutta järkevästi

Varsinkin työuran alkuvaiheessa on hyvä lähteä liikkeelle perusasioista. Mitä oikeasti haluan? Kuka ja millainen olen?

Moni ajattelee tietävänsä tarkasti, mitä haluaa työelämältä. Mutta onko se todella oma valinta – vai ohjaavatko päätöstä ulkoiset odotukset, kuten statussymbolit tai perheen toiveet? Unelmien seuraaminen on tärkeää, mutta sen ei pitäisi tapahtua hetken mielijohteesta.

– Järki pitää olla päässä. Unelman perään ei pidä hypätä suin päin. Me luemme juttuja ihmisistä, jotka ovat tehneet itsestään miljonäärin parissa vuodessa, kun he hyppäsivät unelman perään. Mutta entäs ne kymmenet ja sadat muut, jotka suistuvat köyhyyteen tai työttömyyteen?

Yrittäjyyttä tai uranvaihtoa kannattaa harkita huolellisesti, ja joskus kriittinenkin palaute voi olla arvokkaampaa kuin pelkkä kannustus. Usein kannattaa kuunnella myös niitä, joilla on kokemusta asiasta ja mahdollisista riskeistä.

Työelämän tärkeät taidot tulevaisuudessa

Työelämä muuttuu jatkuvasti, ja tulevaisuudessa työelämässä pärjääminen vaatii itseohjautuvuutta, priorisointitaitoja ja kykyä asettaa rajoja. Kaikkeen ei tarvitse suostua, eikä kiire saa olla itseisarvo. Myös empatia ja asiallinen suorapuheisuus ovat tärkeitä työyhteisön hyvinvoinnin kannalta.

Työelämässä tehdään yhä enemmän hybridi- ja etätyötä, ja tämän suhteen työyhteisön tulisi huomioida erilaisten ihmistyyppien temperamenttierot ja tarpeet paremmin.

– Ei kaikki ole sosiaalisia tyyppejä, jotka haluaa liehua päivät pitkät kreaamassa yhteiskehittämisen merkeissä. Jotkut haluavat ihan omaa rauhaa, pohtia tilannetta itsekseen ja tulla vähän valmiimpana yhteiseen pöytään. En siis sano, että tämmöinen yhteinen tekeminen olisi huonoa, vaan siinäkin on tosi paljon eri sävyjä, miten sitä voi ja kannattaa toteuttaa.

Mitä luet juuri nyt?

– Tällä hetkellä en lue mitään, koska lopetin juuri eilen! Luen yleensä tosi paljon tietokirjoja, mutta tämä viimeisin ei ollut tietokirja. Kyseessä oli Heikki Aittokosken Kunnon kansalainen. Se kertoo henkilöstä, joka ei pidä siitä, että saunassa jutellaan. Ja itsellä on vähän sama juttu, että kun käyn uimahallissa saunassa, minusta on kiva istua siellä hiljaa. Ja sitten kun tulee ne höpöttäjät paikalle, niin pystyin samaistumaan tähän henkilöön.

Tutustu teokseen:

Työelämän pärjäämiskirja (Alma Insights)