Joskus taitoja yliarvioidaan, joskus aliarvioidaan

Psykologian tohtori Anniina Virtanen tutkii uutuuskirjassaan Tunne työminäsi työhyvinvointia ja sen yksilöllisyyttä sekä persoonallisuuden yhteyttä työssä jaksamiseen. Kirja tarkastelee persoonallisuutta monipuolisesti ja pohtii, mitä voimme tehdä, jos työn ja oman itsemme välillä on ristiriitoja. Virtanen pureutuu myös omasta työminästämme rakentamiimme rajoittaviin narratiiveihin.

– Kaikista tärkein pointti kirjassani on se, että hyvin harvat persoonallisuuspiirteet itsessään ovat työn kannalta hyviä tai huonoja. Olennaisinta on se, miten meidän persoonamme sopii työn kanssa yhteen, Virtanen avaa.

Tämä yhteensopivuus vaikuttaa suoraan siihen, miten työn vaatimukset ja olosuhteet joko tukevat tai kuormittavat yksilön hyvinvointia.

– Esimerkiksi introversio ei ole mitenkään haitallinen asia silloin, jos työ on hyvin itsenäistä ja sisältää paljon yksinoloa. Toisaalta sellaisessa työssä, jossa on jatkuvasti sosiaalista kontaktia ja hälyä, introversio voi altistaa kuormittumiselle, Virtanen kertoo.

Samanlaista esimerkkiä voi pohtia virikkeiden kaipuun kannalta. Jotkut ihmiset kuormittuvat muutosalttiissa työssä, kun taas toiselle se on juuri se asia, mikä työssä innostaa.

Kirjassaan Virtanen tarkastelee persoonallisuutta kolmitasoisen mallin kautta. Mallin ensimmäinen taso käsittää persoonallisuuden piirteet, jotka eivät muutu kovinkaan paljoa elämän aikana. Toiselle tasolle sijoittuvat esimerkiksi arvot ja tavoitteet, jotka taas ovat enemmän muuttuvia. Kolmas taso on narratiivinen identiteetti, eli se, miten hahmottaa omaa persoonallisuuttaaan ja millaisia tarinoita siitä kertoo itselleen ja toisille.

– Nämä muut puolet persoonallisuudesta halusin ottaa kirjaan mukaan juuri sen takia, että niitä pystymme paremmin muotoilemaan uusiksi, jos ne eivät toimikaan tai ole hyvinvointimme kannalta hyväksi, Virtanen selventää.

Ristiriidat persoonallisuuden ja työn välillä

Ristiriitoja oman persoonallisuuden ja työn välillä voi olla useita. Esimerkiksi sosiaalisena ihmisenä hyvin itsenäinen työ voi tuntua kuormittavalta. Voi olla, että työssä ei pääse käyttämään omia vahvuuksiaan tai että omat työtavat eivät istu työpaikan käytänteisiin.

Myös esimerkiksi työntekijän arvot voivat olla ristiriidassa työpaikan arvojen kanssa.

– Työhyvinvoinnin kannalta voi olla hyvinkin haitallista, jos työ on omien arvojen vastaista. Siksi työn mielekkyyden kannalta on olennaista tunnistaa omat arvot ja pohtia, miten niitä pääsisi toteuttamaan omassa työssä. Lisäksi omia arvoja on hyvä kirkastaa myös työpaikkaa hakiessa, jotta ei päätyisi työhön, joka ei lainkaan istu omiin arvoihin, Virtanen selventää.

Työn ja persoonallisuuden yhteensopimattomuus saattaa aiheuttaa työntekijälle stressiä, ja pitkittyessään stressitila voi altistaa jopa työuupumukselle. Yhteensopimattomuus voi tulla ilmi myös yksinkertaisesti siten, että henkilö ei koe innostusta ja myönteistä työn imua.

– Joku saattaa ihmetellä, miksi ei viihdy työssään, vaikka työolosuhteissa asiat ovat ihan hyvin. Muut työtoverit näyttävät pärjäävän hyvin, mutta itsellä motivaatio puuttuu ja jokin työssä hiertää. Tämä saattaa olla merkki siitä, että ei ole ihan oikeanlaisessa työssä.

Mitä on työn tuunaaminen?

Mitä asialle voisi siis tehdä? Kirjassaan Virtanen käsittelee työn tuunaamista, joka tarkoittaa pienien muutoksien tekemistä töissä hyvinvoinnin tukemiseksi.

– Työn tuunaaminen alkaa siitä, että tunnistaa, mitkä asiat työssä ovat itselle innostavia ja mitkä kuormittavia. Tämän kautta lähdetään miettimään keinoja innostavien tekijöiden lisäämiseen sekä kuormittavien asioiden uudelleen muotoilemiseen, Virtanen kertoo.

Esimerkiksi hyvin itsenäisessä työssä olevan ekstrovertin tapauksessa voidaan miettiä, olisiko työhön mahdollista lisätä jonkinlaista yhteistyötä vaikkapa projektin muodossa. Tavoitteitaan ja vahvuuksiaan ajatellen työntekijä voi yhdessä esihenkilön kanssa miettiä, miten omat vahvuudet saataisiin työssä käyttöön ja millaisia työntekijän tavoitteita tukevia tehtäviä työhön voisi lisätä.

– Se, että työntekijä pääsee tekemään töitä omista vahvuuksistaan käsin ja persoonallisuutensa huomioiden on myös työnantajan etu, sillä silloin työntekijä viihtyy ja työn jälki on hyvää, Virtanen selventää.

Välillä kuitenkin saattaa olla myös tilanteita, joissa työolosuhteiden sijaan on tarpeellista muokata omia tavoitteitaan tai toimintatapojaan. Esimerkiksi oman elämäntilanteen ollessa kuormittava on tärkeää, että tavoitteet ovat joustavia ja realistisia, jotta niitä voi tarpeen tullen sopeuttaa omiin voimavaroihin.

– Fiksu tavoitteellisuus tukee hyvinvointia, mutta jatkuva, loputon puskeminen taas ei. On tärkeää erottaa työkeskeisyys ja elämän mielekkyyden kannalta tärkeä tavoitteellisuus!

Rajoittavien uskomusten tunnistaminen ja haastaminen

Virtanen mainitsee kirjassaan tärkeänä työhyvinvointiin liittyvänä asiana myös narratiivisen identiteetin, eli sen, millaisia tarinoita kerromme itsestämme. Virtasen mukaan ihmisillä on luontainen tapa tarinallistaa kokemuksiaan ja luoda yhteyksiä asioiden välille. Tällaiset kertomukset voivat olla hyvinvointia tukevia, mutta jotkin ovat myös rajoittavia.

– Ihmisillä on usein rajoittavia uskomuksia itsestään, joita on omaksunut elämänsä aikana esimerkiksi palautetta saadessaan. Näitä omia tarinoita on välillä hyvä kyseenalaistaa ja miettiä, mitkä niistä vielä palvelevat itseä. Tiukasti juurtuneita tarinoita voi olla vaikea muuttaa, mutta se on mahdollista! Ne voivat myös muuttua spontaanisti ympäristössä, jossa saakin aiempaa enemmän tukea ja myönteistä palautetta, Virtanen kertoo.

Omista tarinoistaan voi myös yrittää löytää myönteisiä puolia, sillä ne lisäävät omaa resilienssiä ja toiveikkuutta. Esimerkiksi koetuista vastoinkäymisistä oppiminen ja merkitysten löytäminen tukevat omaa hyvinvointia.

Omat aikaisemmat kokemukset saattavat vaikuttaa myös henkilön stressinsietokykyyn. Virtasen mukaan sopeutumiskyky rakentuu vahvasti sen pohjalta, millaisia haastavia tilanteita olemme aiemmin kohdanneet elämässä ja mitä olemme niistä oppineet. Myös esimerkiksi hermoston herkkyys saattaa liittyä siihen, että stressaantuu ja kuormittuu herkemmin.

– Herkkyydessä on toisaalta hyväkin puoli, sillä herkät ihmiset taas hyötyvät enemmän hyvinvointia tukevista työoloista, Virtanen kertoo.

Työhyvinvoinnin tukemista työyhteisöissä

Virtanen kouluttaa työssään erilaisia työyhteisöjä psykologisen palautumisen ja työn tuunaamisen näkökulmasta. Hänen mukaansa työelämässä koetaan paljon stressiä, ja moni työntekijä painii kyseisten asioiden kanssa: koulutuksille onkin ollut paljon tarvetta.

– Koulutuksissa lähestymme asiaa aina sen kannalta, mitä työpaikalla voitaisiin yhdessä tehdä, jotta ihmiset voisivat palautua ja tuunata työtään. Olennainen asia kirjoissani onkin se, että työhyvinvointi ei saa olla vain yksilön vastuulla, mutta myöskään kaikkea vastuuta ei voi sysätä työnantajalle.

Virtanen pitääkin tärkeänä, että työyhteisön jäsenet tutustuvat toisiinsa sekä toisten työtapoihin ja vahvuuksiin avoimin mielin.

– Kannustan kirjassakin, että ei lähdettäisi tyypittelemään ihmisiä persoonallisuuspiirteiden perusteella, vaan olennaisempaa on löytää sopiva balanssi kullekin omannäköiseensä työntekoon. Tällöin myös työn jälki ja tulokset ovat hyviä!

Mitä luet tällä hetkellä?

– Tietokirjallisuuden puolelta olen viimeksi lukenut Antiikki ja me: Miksi antiikintutkimusta tarvitaan (toim. Marke Ahonen, Mika Perälä & Ville Vuolanto; Gaudeamus, 2024). Kaunokirjallisuuden puolelta taas viimeisin kirja on John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä.

Psykologian tohtori Anniina Virtanen on tutkinut urallaan työhyvinvointia, psykologista palautumista, työn tuunaamista sekä persoonallisuuden yhteyttä työssä jaksamiseen. Hän työskentelee Työterveyslaitoksella erityisasiantuntijana ja järjestää koulutuksia työhyvinvointiteemoihin liittyen. Virtanen kirjoittaa ja keskustelee työhyvinvointi- ja mielenterveysteemoista myös sosiaalisessa mediassa.

Tutustu teokseen:

Tunne työminäsi -e-kirja (Tuuma-kustannus)
Tunne työminäsi -äänikirja (Tuuma-kustannus)