Hiipiikö sinullakin toisinaan mieleen epäilys omasta osaamisestasi? Nakertaako epäilyksen tunne ammatillista itsetuntoasi? Hanna Siefenin teos Tiedä mitä osaat käsittelee käytännönläheisesti, kuinka ihmisen mieli sekä arkipäivän tilanteet haastavat oman osaamisen tunnistamista.

Hanna Siefen (PsM) on psykologi, valmentaja ja Oppimisen psykologia -podcastin tuottaja.

– Olen tehnyt pitkään töitä oppimisen parissa, ja fokus on ollut siinä, miten lisätä oppimisintoa ja uteliaisuutta omaa työtä kohtaan ja kuinka jatkuva oppiminen on tärkeää. Huomasin kuitenkin, että jatkuva kehittymisen tarve voi aiheuttaa myös riittämättömyyden tunteita, Siefen kertoo.

Oppiminen tutkitusti lisää työhyvinvointia, mutta olisi myös tärkeää pysähtyä välillä sen äärelle, mitä jo osaa. Siefenin uusin kirja Tiedä mitä osaat auttaa vahvistamaan ammatillista itsetuntoa ja auttaa tunnistamaan, mitä kaikkea osaat, kuinka hyvin osaat ja miten olet nämä taidot oppinut.

Joskus taitoja yliarvioidaan, joskus aliarvioidaan

– Se yllättää kyllä joka kerta, miten ihmiset eivät tunnista omaa osaamistaan tai aliarvioivat taitojaan. On iso sääli, että monet osaavat kaikenlaista, mutta sitä ei huomata tai tunnisteta.

Usein se, mikä itselle tulee selkäytimestä, rutiinina, ei tunnu ”osaamiselta”, vaikka se on juuri sitä.

– Kaikki eivät toki suinkaan ole epävarmoja tai huijarisyndroomasta kärsiviä, ja jotkut voivat jopa arvioida omaa osaamistaan yläkanttiin. Kokemukseni kuitenkin on, että varsinkin tietotyössä aliarvioiminen on yleisempää, kun osaamista on ehkä vaikeampi mitata ja tuoda näkyväksi.

Usein myös jos osaaminen tunnistetaan, se voi liittyä vain yhteen työelämän osa-alueeseen. Esimerkiksi pitkän uran tehnyt myyjä tunnistaa että on hyvä myymään, mutta ei välttämättä tunnista muita taitojaan, vaikka niitä olisi todella paljonkin.

Vertailu, itsekriittisyys ja epäselvät vaatimukset aiheuttavat epäilystä

Vertailu voi joskus inspiroida ja motivoida, mutta ammatillisen itsetunnon ja hallinnan tunteen kannalta se näyttäytyy useammin negatiivisena. Sosiaalinen media, esimerkiksi LinkedIn näyttää kapean siivun, eikä meille tule sen kautta realistista kuvaa toisen osaamisesta.

Itsekriittisyys ja taipumus huomioida vaan ne asiat missä voisi vielä olla parempi altistaa huonolle ammatilliselle itsetunnolle ja joissain tapauksissa jopa huijasyndroomalle.

– Huijarisyndrooma on ilmiönä ääripää, ja se voi olla hyvinkin raastava kokemus. Usein epäily omasta osaamisesta on lievempää, ja se on yleistä varsinkin uran alkuvaiheessa, kun ei ole selkeitä mittareita, mihin verrata osaamistaan.

Haasteet osaamisen tunnistamisessa kuormittavat

Työelämän muuttuvat ympäristö ja lisääntyvät vaatimukset voivat aiheuttaa ahdistusta, kun pitäisi olla jatkuvasti oppimassa uutta. Voi syntyä ajatus siitä, onko tarpeeksi hyvä ja ovatko omat taidot riittävällä tasolla.

– Uskon, että osaamisen tunnistamiseen haasteet ovat yksi iso tekijä siinä, miksi ihmiset ovat stressaantuneita, uupuneita ja kuormittuneita työssään. Jos tähän saisi apua, se varmasti auttaisi myös isommassa kuvassa työhyvinvoinnin lisäämisessä.

Uuden oppimisessakin on hyvä pysähtyä miettimään, mikä riittää. Kaikessa ei tarvitse olla superammattilainen.

– Olisi tärkeää, että työssä on paljon sellaista mikä tuottaa kokemuksen osaamisesta ja tämän lisäksi sopivassa määrin uutta opittavaa, jotta työ ei käy tylsäksi, mutta hallinnan tunne kuitenkin säilyy.

Työyhteisöllä on tärkeä rooli

Työyhteisön kulttuuri vaikuttaa suuresti myös siihen, miten kokee oman osaamisen. Jos myös onnistumisia on totuttu jakamaan ja se on ok, niin tunne omasta osaamisestakin vahvistuu. Jos taas keskitytään pelkästään ongelmiin, voi huomio keskittyä vain siihen, mitä pitäisi osata paremmin.

– Perinteisesti suomalaisessa kulttuurissa on ehkä ajateltu, että onnistumisten liika hehkuttaminen nähdään huonona ja usein voidaan ajatella, että jos ei saa palautetta, se on myönteistä palautetta. Tämä on kuitenkin muuttumassa, ja myös onnistumisista puhuminen on yhä enemmän sallittua.

Toisaalta on myös tärkeää, että omista epävarmuuksia voi puhua avoimesti. Monissa työpaikoissa ammattirooli voi olla hyvinkin vahva ja voi ajatella, että jos toimii vaikka markkinointijohtajana, tulee tietää kaikki markkinoinnista eikä voi kysyä apua.

On myös tärkeää, että työyhteisössä muistetaan antaa palautetta. Ei vain kehityskeskusteluissa, vaan myös työarjessa.

– Pienet näkyväksi tekemiset ovat tärkeitä: jos tulee mieleen myönteinen ajatus kollegan tekemisestä, se kannattaa sanoa ääneen.

Pysähdy, pilko osiin ja pyydä palautetta

Jos osaamisen tunnistamisessa kokee haasteita, olisi tärkeää muistaa pysähtyä työn lomassa eri asioiden äärelle. Voi vaikka ajatella miten jonkun uuden työkalun käyttö onnistui alussa, ja miten se sujuu nyt – ja voi huomata kehittymistä. Tällaiset pikku hiljaa opitut taidot jäävät helposti huomaamatta, kun niistä tulee rutiinia. Osaaminen kannattaa myös pilkkoa pienempiin osiin. Tällöin voi huomata, että yhteen työtehtävään voikin liittyä useita eri vaiheita, jotka vaativat jokainen erilaisia taitoja.

Kolmas, ja myös erittäin tärkeä seikka ammatillisten itsetunnon kehittymiseen on palautteen pyytäminen.

– Palautetta kannattaa uskaltaa pyytää silloinkin, kun sitä ei automaattisesti saa. Tämä voi toki olla haastavaa, jos ammatillinen itsetunto on jo valmiiksi koetuksella. Tällöin palautetta kannattaa ensimmäiseksi pyytää tutulta ja turvalliselta ihmiseltä, joka haluaa sinulle hyvää.

Mitä luet juuri nyt?

– Yleisesti tykkään sellaisesta älykkäästä chick litistä – tällä hetkellä minulla on yksi Eppu Nuotion kirja kesken, ja kirjapiirissä luemme Cheekin uusinta kirjaa. Tieto – ja ammattikirjat yleensä kuuntelen äänikirjoina. Tällä hetkellä siellä puolella minulla on kuuntelussa mm. Mona Moisalan Tyhmä työelämä.

Tutustu teokseen:

Tiedä mitä osaat -e-kirja
Tiedä mitä osaat -äänikirja