Petteri Järvistä, tietotekniikan ’grand old mania’, kiinnostaa tekoälyn lisäksi ihminen – niin paljon, että lopulta hän päätyi kirjoittamaan siitä kirjan.

Heinäkuun 5. päivänä vuonna 1980 tietotekniikasta innostunut lukiolainen asteli Tampereelle juuri avattuun tietokoneliikkeeseen, kaupungin ensimmäiseen. Hän kysyi, saisiko tulla sinne lauantaisin tekemään töitä ilmaiseksi ja opiskelemaan samalla tietokoneita.

– Liikkeessä myytiin teknologiaa tietokoneista taskulaskimiin. Vietin siellä monen vuoden ajan kaikki lauantait ja luulen, että varsinaiselle henkilökunnalle olin välillä enemmänkin riesa kuin apu, Järvinen muistelee nyt, 44 vuotta myöhemmin.

Myöhemmin hän sai ihan palkkaakin, minkä lisäksi into teknologiaa kohtaan kuljetti hänet lopulta opiskelijaksi Tampereen teknilliseen korkeakouluun.

– Minulle homman pihvi oli siinä, että ilmaista työvoimaa tarjoamalla sain mahdollisuuden viettää aikaa liikkeessä ja tyydyttää opinhaluni. Laitteet olivat silloin todella kalliita, vain harvalla oli sellaiseen varaa.

Tietotekniikan suuret mullistukset

Järvinen on seurannut IT-alan kehitystä 1980-luvulta asti ja nähnyt kaikenlaista: mikrot, lähiverkot, Applen koneet, Commodoret ja lopulta, 1990-luvun lopulla, tuli Internet.

– Internetin avautuminen kuluttajien ulottuville mahdollisti teknologia-alan kunnollisen kasvun, Järvinen miettii. Netti poiki matkapuhelimet 1990- ja älypuhelimet 2000-luvulla. Tablettiteknologia tuli 2010-luvulla ja lopulta nopeat laajakaistat.

Tekoäly on luonnollinen osa tätä jatkumoa. Oli ajan kysymys, milloin se jysähtäisi kunnolla ilmoille:

– Olen ollut alalla niin pitkään, että olen nähnyt monta tekoälytalvea. Suomeksi sanottuna tekoälylle on ladattu paljon odotuksia, jotka se on kerran toisensa jälkeen pettänyt.

Lopulta sijoittajien näpit olivat niin karrella, että rahoitusta minkäänlaisille tekoälyinnovaatioille oli vaikeaa saada.

– Jo sana ’tekoäly’ riitti karkottamaan sijoittajat, Järvinen naurahtaa.

Uusin innovaatio kuitenkin räjäytti alan vuonna 2017 ja lunasti paljon odotuksia, joita oli noussut lähes puolen vuosisataa. Järvinen kertoo yllättyneensä siitä, miten luova tekoäly osaa olla. Kehitys on edennyt hämmästyttävää vauhtia, eikä tekoälyn tuotoksia pian erota ihmisen teoksista.

– Tietokone voi kuitenkin tehdä vain sitä, mihin se on ohjelmoitu, Järvinen muistuttaa. Se ei voi päihittää ihmistä empatiassa eikä joustavuudessa, eikä tietokone osaa reagoida yllättäviin tilanteisiin.

Ihmiselle sallitaan myös erehtyminen, toisin kuin koneelle. Kun ihminen mokaa, hän saa uuden mahdollisuuden – kone sen sijaan menee kyselemättä korjattavaksi.

Inhimillisyys tekoälyssä

– Tekoälystä maalaillaan paljon mitä mielikuvituksellisempia uhkia. Kirjassani puran niitä, Järvinen kertoo.

Sci-fi-genrestä tuttujen dystopiakuvausten sijaan Järvinen katsoo tekoälyn mukanaan tuomia uhkia hieman eri näkökulmasta.

Tekoäly kun ei itsessään ole älykäs vaan se ainoastaan teeskentelee. Lopulta kyse on algoritmista, eli eräänlaisesta käyttäytymismallista, johon liittyy vahvasti todennäköisyyslaskenta. Kone siis ikään kuin arpoo syvyyksistään seuraavan todennäköisen sanan tai kuvapisteet uusien kuvien muodostamiseksi.

– Sen takia tekoäly suoltaa välillä silkkaa järjettömyyttä. Koska kyseessä on matemaattinen kaava, väärät vastaukset eivät poistu uusien versioiden myötä.

Järvinen kehottaa vertaamaan tekoälyä tekoniveleen tai tekohampaaseen. Ne ajavat asiansa, mutta eivät voi täysin korvata aitoa. Enemmän kuin tekoälyn maailmanvalloitukselle, Järvinen kannustaa herkistymään sille, mitä rikolliset voivat tekoälyllä tehdä.

– Niin sanotut deep faket eli syväväärennökset kehittyvät jatkuvasti. Mitä enemmän ihmisestä on verkossa materiaalia, sitä helpompi hänestä on koodata vastine.

Deep fakeja voidaan käyttää vaikuttamiseen tai rahan huijaamiseen. Lopulta tavalliset ihmisetkään eivät ole turvassa, sillä isolla keskiluokalla on käytössään iso määrä rahaa.

Oppimisen vastapainoksi kaunokirjallisuutta

Eläminen ihmisenä tekoälyn aikakaudella kysyy kiinnostumista ympäristön muuttumisesta ja siitä, mitä ihmiseltä jatkossa vaaditaan.

Järvinen kannustaa välttämään urautumista:

– Vanhat kaavat eivät enää toimi, vaan pitää alkaa ajatella ihan uusin tavoin.

Vaikka Järvinen haastaa ihmisiä oppimaan uutta, ei hänkään sentään ihan joka hetkeä vietä tietokoneiden parissa.

– Luen mielelläni fyysisiä kirjoja. Viimeisimpänä tartuin monisatasivuiseen järkäleeseen, jonka nimi on Operaatio Ave Maria.

Andy Weirin tieteisromaanissa ihmiskunnan täystuhosta ainoana eloonjäänyt päähenkilö yrittää pelastaa Aurinkokunnan loistartunnalta.

Ei kovin kaukana tekoälydystopioista.

Tutustu teokseen:

Tekoäly ja minä -e-kirja(Tammi)
Tekoäly ja minä -äänikirja (Tammi)