Laura Sokan Stressiharha ravistelee syvään juurtuneita käsityksiä stressistä ja kutsuu tarkastelemaan sitä uudella tavalla ei pelkästään yksilön vaan myös laajemmin työelämän kulttuurin tasolla. Teos yhdistää vahvaa tutkimustietoa arkisiin tilanteisiin ja työelämän haasteisiin. Se tarjoaa tutkimuksiin pohjautuvia käytännön keinoja ajattelutapojen muuttamiseen ja opettaa kohtaamaan stressin jaksamista tukevalla kestävällä tavalla.

Stressi mielletään usein vain negatiivisena asiana

Yleinen harhaluulo stressistä kiteytyy ajatukseen, että stressi on automaattisesti haitallista. Tämä ei ole kenenkään yksilön vika, vaan liittyy laajempaan kulttuuriseen ajattelutapaan, jossa stressi nähdään lähtökohtaisesti negatiivisena ilmiönä. Usein ajatellaan myös, että paras tapa käsitellä stressiä on pyrkiä pääsemään siitä kokonaan eroon.

– Tämä näkökulma on kuitenkin yksipuolinen ja vääristynyt, sillä stressillä on myös toinen, myönteinen puolensa. Jos mieli on vahvasti kallellaan negatiiviseen suuntaan, se voi itse asiassa tehdä kuormittavista tilanteista entistä raskaampia ja vaikeampia kestää, Sokka kertoo.

Kirjassa esitelty tutkimus osoittaa, että suhtautumisella stressiin on mitattavia vaikutuksia muun muassa terveyteen ja suoriutumiseen.

– Ilmiötä voi verrata lääketieteessä tunnettuun plasebovaikutukseen. Jos uskomme saavamme apua lääkkeestä, voimme kokea hyötyjä, vaikka kyse olisi lumelääkkeestä. Vastaavasti, jos pelkäämme lääkkeen aiheuttavan haittavaikutuksia, niitä voi ilmetä, vaikka todellista lääkeainetta ei olisi. Samalla tavoin myös stressiin liittyvät uskomukset voivat vaikuttaa voimakkaasti taustalla ilman, että edes huomaamme.

Stressistä voi olla myös hyötyä

Stressireaktio on olemassa syystä: sen tarkoitus on auttaa meitä selviytymään vaikeista tilanteista. Se auttaa keskittymään ja toimimaan paineen alla.

– Esimerkiksi urheilijat ovat hyvä esimerkki siitä, miten stressi voi toimia eteenpäin vievänä voimana: kun tavoitellaan jotakin ja nähdään vaivaa sen eteen, stressi auttaa toimimaan.

Pitkäkestoista stressiä on perinteisesti pidetty yksiselitteisesti haitallisena, ja näin on opetettu pitkään. Uudet tutkimukset kuitenkin osoittavat, että asia ei ole täysin mustavalkoinen.

– Viime vuosien tutkimus on tuonut esiin uuden näkökulman: olennaista ei ole pelkästään stressin määrä tai kesto, vaan myös se, miten siihen suhtaudumme. Se, millaisten “linssien” läpi tarkastelemme stressiä ja miten pystymme ottamaan sen vastaan ja toimimaan sen kanssa, voi olla ratkaisevampaa kuin olemme aiemmin ymmärtäneet.

Tärkeämpää olisi suhtautua stressiin eri tavalla, kuin koittaa olla kokonaan stressaamatta

Ihmisten kohtaamisissa on olennaista, että jokainen tulee kuulluksi oman kokemuksensa kanssa ja että kuormittavat kokemukset otetaan vakavasti.

 – Jos esimerkiksi esihenkilö tai opettaja sanoo vain, että “lakatkaa stressaamasta” tai “vaihtakaa asennetta”, se voi tuntua hyvin mitätöivältä ja jopa myrkylliseltä. Tällainen lähestymistapa herättää helposti vastareaktion: miten joku voi ulkopuolelta käsin sanoa, että se on vain asenteesta kiinni?

Kun stressiin pystytään suhtautumaan hyväksyvämmin ja sallivammin, se voi katkaista huolikierrettä, joka usein liittyy itse stressiin. Tällöin ajattelulle syntyy enemmän liikkumatilaa ja voimme helpommin löytää keinoja vaikuttaa niihin asioihin, jotka stressiä aiheuttavat. Näin päästään vähitellen eteenpäin.

 – On tärkeä kuitenkin muistaa, että ajattelutavat eivät synny tyhjiössä. Niiden taustalla on esimerkiksi ihmisen oma kasvuhistoria – se, onko saanut kasvaa turvassa vai turvattomuudessa ja miten vaikeisiin asioihin on kotona suhtauduttu. Lisäksi vaikuttavat yhteiskunta, kulttuuri, media ja sosiaalinen media – kaikki ne viestit, joita saamme siitä, miten asioista “pitäisi” ajatella. Myös läheiset ihmiset vaikuttavat meihin jatkuvasti.

Tunnista, hyväksy ja hyödynnä

 –  Omaa ajattelutapaa stressistä on mahdollista muuttaa. Kirjassa esittelemäni lähestymistapa pohjautuu validoituihin tutkimuksiin, ja sen ydin on lopulta varsin yksinkertainen.

Ensimmäinen askel on tunnistaa stressi: huomata, mikä minua juuri nyt kuormittaa. Tämän jälkeen siihen liitetään ajatus siitä, että kyse on jostakin itselle tärkeästä, sillä emmehän me stressaa asioista, joista emme välitä. Seuraava vaihe on tarkastella omaa reagointia: auttaako tapani reagoida minua etenemään kohti niitä asioita, jotka ovat minulle merkityksellisiä, vai viekö se minua niistä kauemmas? Ja mitä voisin mahdollisesti tehdä toisin?

 – Muutos ei kuitenkaan tapahdu yhdessä yössä. Se on samanlainen prosessi kuin fyysisen kunnon kehittäminen – harva lähtee suoraan juoksemaan maratonia, vaan liikkeelle lähdetään pienistä teoista.

Johdon esimerkki ja avoin viestintä muovaavat stressikulttuuria

Stressiharhoja ruokkivat tekijät lähtevät usein työyhteisöissä liikkeelle johdosta. Erityisesti tärkeää se, miten johto toimii vaikeissa tilanteissa.

–  Kun vaikeuksia ilmenee, voidaan joko ajautua paniikkiin tai lamaantua. Vaikeaan tilanteeseen tulisi kuitenkin pystyä suhtautumaan vastaanottavaisemmin ja inhimillisemmin: tunnistetaan, että tilanne on kuormittava, ja lähdetään yhdessä etsimään tapoja edetä.

Keskeistä on se mielenmaisema, joka johdosta välittyy organisaatioon. Ajattelutavat tarttuvat ihmisissä helposti suuntaan tai toiseen, ja siksi johdon esimerkillä on erittäin suuri merkitys.

Kommunikoinnilla on keskeinen rooli siinä, miten stressi ymmärretään työyhteisössä. Jos stressi nähdään pelkästään haitallisena, se voi kiristää ilmapiiriä ja vaikeuttaa vuorovaikutusta, kun taas sallivampi suhtautuminen tukee rakentavampaa käyttäytymistä. Tämä näkyy avoimempana ja rehellisempänä viestintänä, jossa vaikeistakin asioista voidaan keskustella turvallisessa ilmapiirissä – ja se puolestaan vaikuttaa koko työyhteisön ilmapiiriin ja tapaan käsitellä stressiä.

Mitä luet juuri nyt?

– Juuri nyt luen Elly Griffithsin Risteyskohdat-dekkaria. Työssäni minun tulee kahlattua paljon tieteellistä tutkimuskirjallisuutta, joten sen vastapainoksi on ihana sukeltaa fiktion maailmoihin.

Laura Sokka on psykologian tohtori, neuropsykologian erikoispsykologi ja psykoterapeutti. Hän on tehnyt väitöskirjansa työuupumukseen liittyvistä aivotoiminnan muutoksista,työskennellyt yli 20 vuoden ajan potilastyössä, ja hän valmentaa myös yrityksissä. Tutkimustyö sai hänet pohtimaan, onko tavassamme puhua työelämän kuormituksesta jotain, mikä ylläpitää ongelmaa enemmän kuin auttaa ratkaisemaan sitä.

Tutustu teokseen:

Stressiharha -äänikirja