Mediatutkijat Hannu-Pekka Ikäheimo ja Olli Seuri tutkivat teoksessaan Portinvartijat mediaympäristön muutoksia ja digitaalisen ajan portinvartijuuden merkitystä. He tarkastelevat erityisesti algoritmien ja datajättien vaikutusta demokratian toteutumiseen sekä yksilöiden roolia mediaympäristöissä.

Muutama vuosi sitten Hannu-Pekka Ikäheimo ja Olli Seuri olivat mukana tekemässä median digitalisoitumista ja murrosaikaa käsittelevää Totuuden jälkeen ‑teosta. Kirjan teemat jäivät vielä jälkeenpäinkin kiinnostamaan molempia.

– Totuuden jälkeen ‑kirjan aikana tuntui siltä, että alustojen valtatasapaino oli vielä vähän liikkeessä. Myöhemmin huomasimme, että etenkin isompien toimijoiden valta-asema oli asettumassa entistä vaikuttavammaksi, Seuri kertoo.

Tämän innoittamana syntyi idea seuraavasta teoksesta, johon Seuri ja Ikäheimo hyödynsivät vanhaa mediatutkimuksen perinnettä, portinvartijateoriaa. Informaatioympäristön portinvartijoilla viitataan teoksen mukaan ihmisiin, instituutioihin, käytänteisiin ja teknologisiin käyttömahdollisuuksiin, jotka säätelevät ja kontrolloivat pääsyä tietoon tai palveluihin sekä toimivat myös laadun tai ”sopivuuden” määrittelijöinä ja tarkkailijoina.

– Tämä teoria oli vähän jo unohdettu, koska ajateltiin, että sillä tutkittiin ensisijaisesti perinteisen median toimijoita, mutta itse asiassa tämä teoria sopi todella hyvin myös tällaisen isomman kentän tutkimiseen. Tästä syntyi sitten Portinvartijat-teos, Seuri kertoo.

Demokratialupaus jäi saavuttamatta

Kansalaisen rooli suhteessa tiedonvälittäjiin on muuttunut radikaalisti uudessa, digitaalisessa viestintäympäristössä.

– Aiemmin yksilö oli oikeastaan vain tiedon vastaanottaja, mutta nyt uudessa ympäristössä yksilöllä on montakin eri roolia. Hän on toimija, joka muokkaa mediaympäristöä, sekä datapiste, joka tahdonalaisesti tai tahtomattaan luovuttaa dataa sen hyödyntäjille, Ikäheimo selventää.

Mediaympäristö onkin kokenut ison muutoksen, ja nykyään esimerkiksi lukutaidotonkin henkilö voi luoda sisältöä mediaan. Tämä murros loi lupauksen demokraattisemmasta viestinnän ajasta, jossa kaikilla on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin.

– Kuitenkin meidän kirjamme teesi on, että tämä demokratialupaus on jäänyt saavuttamatta. Koemme, että suurin osa viestijöistä on vieläkin täysin merkityksettömiä, sillä on syntynyt uusia hierarkioita, jotka määrittyvät algoritmisen markkinalogiikan kautta, Ikäheimo kertoo.

Onkin erittäin tärkeää edistää yksilöiden valmiuksia toimia digitaalisissa ympäristöissä. Ikäheimon mielestä täytyy lähteä siitä, että kansalainen on monipuolisesti lukutaitoinen.

– Me nostamme kirjassa esiin termin kriittinen teknologialukutaito. Aktiivinen toimijuus mediaympäristössä edellyttää, että ymmärrämme esimerkiksi algoritmien toimintaa perustasolla ja että ymmärrämme oman roolimme mediaympäristön muokkaajina. Kyse ei ole enää pelkästään medialukutaidosta, vaan olemme ihan uudenlaisten kysymysten äärellä, Ikäheimo selventää.

Mediatoimijuuden paradoksaali muutos

Digitalisaatio on Seurin mukaan ollut monella tapaa paradoksaalinen. Toisaalta se on demokratisoinut ja tuonut mediatoimijuutta moniäänisemmäksi.

– Nykyään on tubettajia, podcastaajia ja toimittajia, jotka ovat luoneet ympärilleen brändejä tavalla, joka ei olisi mitenkään ollut mahdollista ennen digitalisaatiota. Siinä mielessä meillä on nykyään enemmän erilaista toimijuutta ja potentiaalisesti enemmän mahdollisuuksia.

Toisaalta asialla on myös kääntöpuoli: valtavat globaalit digijätit.

– Nämä digijätit ovat isompia kuin mitkään informaatioympäristön toimijat ovat ikinä olleet. Ja iso osa ekosysteemistä, jossa nämä yksilöt toimivat, on riippuvainen näistä digijäteistä.

Seurin ja Ikäheimon mukaan tubettajat, podcastaajat ja toimittajat ovat jo itse pieniä portinvartijoita, mutta he ovat kuitenkin koko ajan alisteisessa suhteessa isompiin mediajätteihin. Tämä voi ajaa siihen, että tekijöistä tulee hyvin algoritmitietoisia.

– Kun tekijät ryhtyvät ohjaamaan toimintaansa palvelemaan algoritmeja, syntyy kuplautuneita mediaekosysteemejä. Tällöin tekijät voivat myös ryhtyä radikalisoitumaan itse, kun he huomaavat, että radikaalimpi sisältö tuottaa voimakkaampaa vuorovaikutusta, Seuri pohtii.

Toimia sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla

Ikäheimon mukaan julkisen palvelun media kansallisena liimana on nykyään tärkeämpi kuin koskaan aikaisemmin: ne maat, joilla on vahva julkinen media, ovat mediamittareilla maailman vahvimpia informaatiodemokratioita.

Molemmat pitävät tärkeänä myös demokratiateknologien kehittämistä, ja Ikäheimo lobbaakin tätä jopa EU-tasolla.

– Me tarvitsemme keinoja, joilla saamme julkisia tiloja vapautettua kaupallisista ympäristöistä, tai kaupallisia ympäristöjä, jotka toimivat eettisemmin. Meillä ei ole Suomessa edelleenkään yhtäkään kunnon digitaalista osallistumisen kanavaa, vaikka lähes kaikki palvelut ovat muuten digitalisoituneet.

Seurin mielestä yksilöitä ei voi jättää vastuuseen siitä, miten mediaympäristö toimii, vaan tässä murroksessa pitäisi olla erityisen tarkka siitä, että vaalitaan hyviä käytänteitä myös poliittisena yhteisönä.

– Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että luodaan tapoja yksilöille kohdata toisiaan, ja säännellään isoja toimijoita niin, ettei niistä tule propagandakoneita, Seuri pohtii.

Euroopassa ollaankin Ikäheimon mukaan ajauduttu kiinalaisten ja yhdysvaltalaisten digijättien datakolonialismin kohteeksi. Hän on monesti pohtinut mahdollisuutta esimerkiksi eettisemmälle, digilainsäädännön mukaisesti toimivalle Euroopan omalle digijätille tai julkisen palvelun sosiaaliselle medialle.

– Mutta koska meillä on nämä datajätit, niin minkä tahansa toisenlaisen mallin ajattelu tuntuu haastavalta. Mutta vaikka jokin idea kuulostaa utopistiselta, meidän pitäisi silti uskaltaa ajatella sitä ja sen mahdollisuuksia.

Ikäheimo ja Seuri muistelevat, että Yleisradio luotiin aikanaan vastaavanlaisessa mediaympäristön kriisiytymisvaiheessa.

– Mielestäni tässä ollaan vähän samankaltaista tilannetta kohti menossa. Missä sietokyvyn raja ylittyy ja minkälaisia ne ratkaisut voivat olla? Ikäheimo pohtii.

Mitä luet juuri nyt?

Olli: Kuuntelen tällä hetkellä Tommi Melenderin esseeteosta Ihmisen näköinen. Nythän on poikkeuksellisen hieno kotimainen esseesyksy, kun myös Antti Arnkililta on tullut teos Seurauksia. Sitä en ole vielä saanut käsiini tai korvanappeihini.
Hannu-Pekka: Sama teos juuri luvussa! Toisena mainintana luin juuri Hanna Kuuselan Syytös – Muuan akateeminen tragedia -teoksen.

Olli Seuri on yksi media-startup Uuden jutun perustajista ja tuleva päätoimittaja. Hannu-Pekka Ikäheimo työskentelee Sitrassa demokratiaohjelman johtajana.
Molemmat ovat yhteiskuntatieteiden tohtoreita, jotka ovat tutkineet mediaympäristön murrosta sekä yhdessä että erikseen.

Tutustu teokseen:

Portinvartijat -e-kirja (Kustannusosakeyhtiö Teos)
Portinvartijat-äänikirja (Kustannusosakeyhtiö Teos)